Vatkattu marjapuuro

Yksi tärkeitä lapsuuden makuja on vatkattu marjapuuro, jota syötiin maidon kanssa. Se oli marjapuuron punaista, lohkeilevaa ja vähän kirpeää ja hapanta. Aikuiseksi tultuani opettelin tekemään sitä itse, silloin kun oli puolukoita pakastimessa. Äidin poimimia silloin ja nyt. Opin lisäämään vähän soseutettuja mansikoita mukaan, niin maku pehmeni ja makeutui. Kun ryhtyy tekemään puolukkapuuroa, ensin pitää keittää… Jatka artikkeliin Vatkattu marjapuuro

Simppeli juuresvuoka

Kun olin nuori ja vähävarainen kasvissyöjä ankealla 1980-luvulla, jolloin juuri mistään ei saanut kasvisruokaa, piti keksiä ja tehdä itse. Tosin taisin elää suurimman osan 1980-lukua lämpimillä voileivillä. Mutta joskus tein myös ruokaa. Vähävaraisenkin opiskelijan kaapista löytyi useimmiten halpoja ja hyvinsäilyviä juureksia: perunaa, porkkanaa ja sipulia. Niistähän pystyy tekemään vaikka mitä. Mielestäni aivan omakeksimäni ruoka on… Jatka artikkeliin Simppeli juuresvuoka

Vegaaninen joulujälkiruoka

Joulujemme jälkiruokana on pitkään ollut Marianne-jäädyke niin myös tänä vuonna. Mutta poikkeuksellisesti tein – yleisön pyynnöstä – jäädykkeestä vegaanisen version. Marianne-karkit ja Marianne-rouhe kun ovat itsessään vegaanisia – näin kertoo Fazerin sivusto. Sitten piti pohtia, millä reseptillä saisin jäädykkeen tehtyä. Turvauduin mainion Chocochilin sivustoon, josta löytyi puolukkajäädykkeen ohje. Kaupassa en muistanut täsmälleen, mitä vaahtoutuvaa kermaa… Jatka artikkeliin Vegaaninen joulujälkiruoka

Kystä kyllä – uutta ja vanhaa joulupöytään

Joulupöydässä risteävät monenlaiset jännitteet. Useimmiten siinä kohtaavat tai törmäävät vähintäänkin kahden suvun perinteet. Joskus elämän varrella on tullut mukaan asioita, joita haluaa omassa joulupöydässään nähdä. Joskus osallistujien mieltymykset, valinnat tai ruokavaliot määrittävät sitä, mitä ja millä tavoin valmistettuja aineksia pöydässä on. Tänä vuonna esimerkiksi kaikki ruoka on laktoositonta. Sukupuolella on myös väliä. Monesti perheen (lihaa… Jatka artikkeliin Kystä kyllä – uutta ja vanhaa joulupöytään

Leipää jouluksi

Jouluun valmistautuminen on mukavaa, ja tänä vuonna, kun joulua edeltää vapaapäiviä, ei kiireenkään pitäisi päästä yllättämään. Otan valmistelut rennosti ja teen vain sen verran kuin itse haluan. Haluan leipoa. Saaristolaisleipä on jo tehty, sitä on syöty ja annettu lahjaksi, ja vielä on pakastimessa yksi leipä odottamassa jouluaamun brunssia, kananmunaa ja silliä. Halusin leipoa vielä jotain… Jatka artikkeliin Leipää jouluksi

Jouluun ja kesään: Saaristolaisleipä

Saaristolaisleipä kuuluu kahteen vuodenaikaan: kesään saaristossa ja jouluun. Joulun saaristolaisleipä pitää leipoa itse. Kesällä sen voi ostaa saariston lähikaupasta. Toki saaristolaisleipää voi syödä muinakin aikoina, siitä saa esimerkiksi kauniita alkupaloja tai pikkupurtavaa – vaikka lisäämällä päälle sienisalaattia. Minulla on mainio Marttojen keittokirja, jossa on erilaisten leipien ohjeita. Vaikka olen kokeillut useita ohjeita, kirja on eniten… Jatka artikkeliin Jouluun ja kesään: Saaristolaisleipä

Kahta lajia herkkua isänpäiväpöytään

Isänpäivän kunniaksi on lapset ja lastenlapset (minun bonuslapseni ja -lapsenlapseni) kutsuttu syömään. Päivänsankari huolehtii pääosin alku- ja pääruuasta (maa-artisokkakeitto, uunilohi, sienikastike ja bataatti-perunamuusi sekä salaattia), minä saan tehdä herkkuja kahvipöytään. Ja kuten on hyvin tiedossa, valmistelut ja suunnittelut on aloitettava jo edellisenä päivänä. Päädyin kokeilemaan Kinuskikissa-blogin suolakinuskilla täytettyjä leivoksia, koska ihastuin jossain vaiheessa suolakinuskin makuun… Jatka artikkeliin Kahta lajia herkkua isänpäiväpöytään