Syntymäpäiväkakku tyttärelle

Tyttäreni täyttää tänään 20 vuotta, mikä on tietysti ainutlaatuinen tapahtuma ja edellyttää juhlintaa. Tämä on ensimmäinen syntymäpäivä, jolloin hän ei asu enää kotona, joten tuntui hyvältä, että hän halusi tulla viettämään päivää vanhaan kotiinsa.  Omilleen muutettuaan sitä viimeistään oppii arvostamaan, että pääsee istumaan valmiiseen ruoka- ja kahvipöytään.

Syntympäpäiväkakkutoiveena oli suklaakakku. Sen tekeminen piti aloittaa jo edellisenä päivänä.

Valitsin suklaisista suklaisimman Kinuskikissan Super-suklaakakun, jota hiukkasen muokkasin – olin laiska äiti, enkä esimerkiksi opetellut tekemään suklaaruusuja.

Pohjan tein ohjeen mukaan. Rouhin tai louhin ensin vajaan puolikkaan taloussuklaalevyn.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suklaan lisäsin seokseen, jossa oli 3 dl vehnäjauhoja, 1 dl kaakaojauhetta, 2,5 dl sokeria, 1,5 tl leivinjauhetta ja 1,5 tl vaniljasokeria.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toisessa kulhossa sulatin vajaa sata grammaa voita ja sekoitin joukkoon kolme kananmunaa. Tämä on tosiaan helppo suklaakakku, ei tarvittu edes vatkainta.

Sitten yhdistin molempien kulhojen sisällöt. Tuloksena oli hyvin suklaista, melko kiinteää taikinaa, jonka kaadoin jauhotettuun ja voideltuun irtopohjavuokaan, 200-asteiseen uuniin 35 minuutiksi kypsymään.

Tai ei ihan vielä. Ensin tein Kinuskikissan suositteleman Pyyhetempun, joka olikin aika erikoinen. Useinhan käy niin, ainakin minulle, että kakku jää keskeltä raa’aksi ja lätsähtää kun vuoan ottaa uunista ja antaa kakun jäähtyä. Pyyhetemppu auttaa tähän.

Otetaan vanha froteepyyhe, leikataan siitä kakkuvuoan levyisiä suikaleita, kastellaan ne kylmässä vedessä, väännetään kuivaksi ja kääritään tiukasti vuoan ympärille. Märkä pyyhe hidastaa kakkutaikinan kypsymistä reunoilta, joten kypsymisestä pitäisi tulla tasaista.

En löytänyt kahta hakaneulaa, joten kiinnitin toisen pään paperiliittimellä ja leppäkerttupinnillä. Sitten alkoi vähän jännittää, mitä niille tapahtuu uunissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onneksi ei mitään katastrofaalista tapahtunut, vaan kakku kypsyi kiltisti valmiiksi ja tasaiseksi. Sen piti antaa jäähtyä hetken aikaa vuoassaan ja sitten vielä jääkaapissa, ennen kuin sen saattaisi leikata kolmeen osaan.

Tosin kun tämä käyttämäni vuoka taisi olla laakeampi kuin ohjeessa, kakusta ei tullut niin korkeaa, että se helposti leikkaantuisi kolmeen osaan. Mutta yrittää aina voi.

Tai sitten ei. Pyyhetemppu onnistui sikäli, että kakku ei jäänyt keskeltä raaemmaksi, mutta voi kauhistuksen kanahäkki, mitä tapahtui, kun irroitin kakun vuoasta: pohjasta repesi iso pala. Kakkupohjasta tuli aivan röpelöinen, muotopuoli ja suorastaan pilalle mennyt. Ei puhettakaan kolmeen osaan leikkaamisesta. Oikeastaan sitä ei saa kunnolla edes kahteen osaan. Mitähän tästä vielä tulee?

Laitoin surkean kakkupohjan jääkaappiin jäähtymään ja kiinteytymän ja odottamaan uutta päivää. Onneksi kyse on täytekakusta. Kuorrute peittää suuretkin virheet. Siitä tulee varmaankin se sanonta, ”moni kakku päältä kaunis, vaikka on silkkoa sisältä”.

Aamulla jatkoin kakun tekoa siirtymällä hiukan sivuun Kinuskikissan ohjeesta. En tehnytkään kahvinmakuista kerma-tuorejuustotäytettä, vaan vatkasin valmisjauhepussista suklaamoussea. En tiedä, oliko tämä hyvä valinta mutta olin jo aiemmin päättänyt käyttää kakun täytteenä suklaamoussea. Ja sen alle ohut kerros appelsiinimarmeladia piristämään suklaisuutta. Ensin kostutin kummankin kakunpuolikkaan mansikkatuoremehulla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kinuskikissan kermavaahto-tuorejuusto-tahna levittäytyi ohjeessa tasaiseksi kerrokseksi kakun pinnalle. Suklaamousse ei tehnyt niin vaahtomaisen luonteensa vuoksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta ehkä se ei ole ongelma, maku on kuitenkin pääasia. Tein kakun päälle ohjeen mukaisen suklaakuorrutuksen – desilitra kermaa kuumennetaan ja joukkoon paloitellaan taloussuklaata reilu puolikas levyä, annetaan sulaa ja sekoitetaan tasaiseksi. Annetaan jäähtyä hetken aikaa (minua jännitti, miten suklaamousse suhtautuu päälle kaadettavaan kuorrutukseen, mutta se ei reagoinut mitenkään).

Kinuskikissa kehotti kaatamaan kuorrutteen ”hallitusti” kakun pinnalle ja sen reunojen yli. Oma kuorrutteeni levisi täysin hallitsemattomasti kakulle, kakun reunoihin ja lautasen reunojen yli pöydälle. Ehkä sitä oli aavistuksen liikaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suklaasta askarreltujen ruusujen sijaan kastoin mansikoita suklaakuorrutukseen ja koristelin kakun niillä.

Huolimatta matkan varrella sattuneista ongelmista ja siitä, että kakku ei edes etäisesti muistuttanut Kinuskikissan Super-suklaakakkua ainakaan ulkonäöltään, päivänsankari oli syntymäpäiväkakkuunsa tyytyväinen ja otti sitä aimo lohkareen mukaan kotiinsakin.

Kakku oli niin täyttävää, että kukaan ei jaksanut syödä toista palaa. En edes minä.

Mainokset

Yksi vastaus artikkeliiin “Syntymäpäiväkakku tyttärelle

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s