Joululeivontaa: Erittäin hyvät piparkakut

Piparkakkujen leipomisen voi aloittaa hyvissä ajoin ennen joulua. Jos piparkakut pääsevät loppumaan, voi leipoa lisää. Koska olen pikkujouluviikonlopun poissa kotoa, päätin leipoa pipareita jo nyt, marraskuun puolella.

Vaalean pöytäliinan päällä tummanvihreä mariskooli, jossa kypsiä piparkakkuja.

Tämä ei ole mitenkään ennätysmäisen aikaisin, sillä silloin kun lapset olivat pieniä ja leivoimme yhdessä, aloitimme piparikauden usein melko varhain. Ennätys on syyskuussa. Syyskuun 11. päivä vuonna 2001 jos tarkkoja ollaan.

Päivämäärä on jäänyt hyvin muistiin, sattuneesta syystä. Tyttäreni oli saanut syntymäpäivälahjaksi piparimuotteja ja päätimme kokeilla niitä. Olin tehnyt taikinan edellisenä päivänä valmiiksi ja aloitimme leivonnan tarha- ja työpäivän sekä Pikku Kakkosen jälkeen.

Samoihin aikoihin minulle selvisi, että maailma oli hyvin merkityksellisellä tavalla muuttumassa tai suistumassa raiteiltaan. Niin olin vuoroin keittiössä lasten kanssa elämässä hyvää ja normaalia elämää iloisessa ja jauhoisessa leivontahetkessä ja vuoroin olohuoneessa television ääressä, jossa uutistenlukijat olivat poissa tolaltaan ja lentokoneet lensivät taukoamatta päin korkeita taloja. Sitä iltaa en tosiaan unohda.

Mutta muutoin piparkakkujen leivonta on yleensä leppoisaa, mukavaa ja hyvältä tuoksuvaa puuhaa. Niin kuin tänäänkin.

Sanomalehtileike, jossa kuvia koristelluista piparkakuista sekä piparkakkutaikinan valmistusohje

Erittäin hyvien piparkakkujen ohjeeni on joskus vuosituhannen vaihteessa ilmestyneestä Turun Sanomista leikattu, ja teen aina sen mukaan taikinan. Tärkeää siinä on se, että mausteet (kaneli, inkivääri, pomeranssinkuori ja neilikka), puolitoista desiä sekä siirappia että sokeria kiehautetaan kattilassa. Siitä tulee keittiöön hieno, joulun tuoksu. Kuumaan soseeseen sekoitetaan kaksi lusikallista leivinsoodaa, jolloin syntyy jännittävä kemiallinen reaktio, kun seos kuohuu ja muuttuu vaaleaksi.

Teräskattila jossa kellertävää vaahtoutunutta taikinaseosta sekä puinen lasta

Tähän lisätään vanilijasokeri, paloiteltu voi tai margariini (150 g) sekä yksi kananmuna. Ei samaan aikaan tietenkään, vaan yksitellen ja sekoittaen. Kananmunaa ei todellakaan kannata unohtaa.

Jäähtynyt seos kaadetaan taikinakulhoon ja siihen sekoitetaan desi kerrallaan 7–8 desilitraa vehnäjauhoja. Taikina on tällöin melko löysää. Nyt se laitetaan jäähtymään ja jähmettymään kylmälle kuistille, jos sellainen on tai jääkaappiin. Muutaman tunnin päästä taikina on valmis leivottavaksi. Usein teen taikinan jo edeltävänä iltana.

Tämä joulu on ensimmäinen, jolloin lapseni eivät enää asu kotona. Minulla ei siis ollut leivontaseuraa. Mutta toisaalta, sain tehdä juuri sellaisia pipareita kuin itse halusin: karhuja, kissoja, dinosauruksia, lampaita…

Leivinpaperin päällä pieniä, kypsentämättömiä kissan, possun, kuusen ja karhun muotoisia pipareita

Haluan, että piparkakut ovat pehmeitä, joten laitan vähemmän jauhoja, jätän taikinan paksummaksi ja annan pipareiden paistua 200-asteisessa uunissa vain noin viisi minuuttia. Sitten suljen ne vielä lämpiminä tiiviiseen astiaan.

Kaulittu piparkakkutaikina, johon on paineltu kuusen, dinosauruksen ja jalan muotoisia piparkakkuja

Jos suosii kovempia pipareita, pitää lisätä enemmän jauhoja, kaulia taikina ohuemmaksi ja antaa kypsyä uunissa tummemman ruskeiksi ja jättää huoneenlämpöön jäähtymään. Niitä on helpompi koristella ja ne sopivat myös juustotarjottimelle nautittavaksi sinihomejuuston ja vadelmahillon kera.

Punainen, pyöreä peltipurkki, jonka sisällä piparkakkuja

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s