Pyhiinvaeltajan piirakkaa

HS:n Kuukausiliitteessä oli ammoin ruokatarina Santiago de la Compostelan pyhiinvaellusreitiltä ja ohjeita reitin varrella ja Santiagossa tarjottavista herkuista. En ole vielä käynyt Santiago de la Compostelassa, mutta haluaisin kyllä kovasti. Paikka on yksi Euroopan tunnetuimmista pyhiinvaelluskohteista, ollut jo vuosisatoja. Pyhiinvaellus oli varsinkin entisinä aikoina rankkaa puuhaa ja vaati hyvät eväät ja rohkean mielen. Likikään kaikki eivät palanneet vaellukseltaan kotiin.

Mutta joka tapauksessa, kokeilin Kuukausiliitteen piirakkaohjetta ja olin heti aivan myyty. Olen sen jälkeen mielelläni tarjonnut piirakkaa vieraille, ja teen sitä välillä ihan tavallisina iltoina ihan meille itsellemme. Se nyt vaan on niin hyvää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Piirakkaohjeesta huomaa, että sitä on käytetty kerran jos toisenkin

Taikina tehdään melko erikoisesti: Kattilassa sekoitetaan ja lämmitetään kädenlämpöiseksi puolitoista desiä maitoa, desi oliiviöljyä, pari ruokalusikallista sokeria, kolme ruokalusikallista valkoviiniä ja ripaus suolaa. Kattila nostetaan levyltä ja joukkoon sekoitetaan 6 desiä vehnäjauhoja ja vaivataan hetki, että taikinasta muodostuu pallomainen.

Taikina laitetaan kylmään – kuistille tai jääkaappiin – jäähtymään puoleksi tunniksi ja sillä aikaa valmistetaan täyte.

P2151522.JPG

Silppusin yhden puna- ja yhden keltasipulin pieneksi ja laitoin wok-pannulle öljyyn hautumaan. Joukkoon pilkoin ison punaisen paprikan. Annoin hautua ja pehmetä hetken ja kaadoin päälle purkillisen tomaattimurskaa. Tämä seos saa hautua hiljalleen  puoli tuntia.

Minusta on kiinnostavaa, että siihen ei lisätä mitään mausteita. Ei tarvitse, sillä seos on itsessään niin maukas. Ja taikina on hyvin omaperäisen makuinen.

P2151524.JPG

Sitten on vuorossa hankalin vaihe. Taikina jaetaan kahteen osaan. Kumpikin puolikas kaulitaan ohueksi levyksi, vähän suuremmaksi kuin käytettävä piirakkavuoka. Kaulimen ympärille osin kiedottuna tai rullattuna taikina nostetaan vuoan päälle ja levitetään varovasti pohjalle. Nimenomaan osin kiedottuna, sillä jos taikinan pyörittää kokonaan kaulimen ympärille, se jämähtää siihen, eri kerrokset tarttuvat kiinni toisiinsa ja kaulinta pitää aloittaa alusta.

P2151525.JPG

Taikinan päälle kaadetaan tomaatti-sipuli-paprika-seos ja sen päälle purkillinen tonnikalaa – tai soijaa, härkistä, papuja – ja loput taikinasta kaulitaan ja nostetaan varovasti päälle.

P2151526.JPG

Reunat nipistetään kiinni, jotta täyte ei pursua ulos piirakkaa kypsennettäessä. Piirakan kanteen pistellään haarukalla ilmareikiä samasta syystä. Tässä olisi mahdollisuus tehdä hyvinkin koristeltu pinta, jos haluaa. Piirakan voi myös voidella.

P2151527.JPG

Ja sitten koko komeus 200-asteiseen uuniin reilun puolen tunnin ajaksi. Sitten pitäisi malttaa odottaa hetki, ennen piirakan syömistä, sillä täyte on todella kuumaa.

Tarjoilu on oma ongelmansa. Paloja on hankala leikata ja saada irti vuoasta. Lisäksi se lössähtää lautasella ja täyte valuu minne sattuu. Mutta ulkonäkö ei ole tärkein, vaan maku.

P2151528.JPG

Maku on hyvää myös seuraavana päivänä, jos piirakkaa on sattunut jäämään yli.

 

Mainokset

3 vastausta artikkeliin “Pyhiinvaeltajan piirakkaa

    1. Hauska kuulla! Toivottavasti maistuivat hyvältä. Siinä on yksinkertaiset maut, jotka ainakin minun suuhuni sopivat. Maistuu myös kylmänä seuraavana päivänä.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s