Synttärisankarin pyynnöstä: makkarasoppa ja kinuskikakku

Se tunne, kun kotiin on tulossa kaikkein kalleimmat arvovieraat: jo kotoa pois lentäneet lapset. Ja kun toinen on juuri viettänyt syntymäpäiväänsä lentämällä maailman laidalta toiselle. Silloin ihminen haluaa tehdä parhaansa.

Syntymäpäiväsankari sai toivoa, mitä tarjotaan. Hän toivoi makkarasoppaa (sillä Mysi Lahtisen ohjeella, tietenkin) sekä sen oheen kinuskikakkua (Kinuskikissan ohjeella, tietenkin). Ja minä ryhdyin puuhaan.

Jo edellisenä iltana saatoin tehdä kakun pitkälle valmiiksi. Tein kakkupohjan ensimmäistä kertaa noudattaen Kinuskikissan sienikakun ohjetta. Ohjeessa oli sovelluksia eri kokoisille kakkuvuo’ille, muttei tietenkään sen kokoiselle vuoalle, joka minulla oli. Mutta melkein oikeankokoiselle kuitenkin.

Sienikakku poikkeaa tavallisesta kakkupohjasta siten, että kun munat (4 kappaletta) ja sokeri (2 desilitraa) on vatkattu kuohkeaksi vaahdoksi, taikinaan sekoitetaan, koko ajan vatkaten, desilitra kiehuvaa vettä vähän kerrallaan. Ja sen jälkeen nostellaan joukkoon jauhot (3 desilitraa), johon on sekoitettu leivinjauhe (noin 1 teelusikallinen).

Taikina kaadetaan voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan ja annetaan kypsyä 30 minuuttia 200-asteisen uunin alaosassa. Hetken päästä on hyvä peittää vuoka foliolla, ettei se tummu liikaa päältä.

Vähän jäähtynyt kypsä kakku kumotaan vuoasta ja halkaistaan kahteen osaan – ohjeissa on kolmeen osaan, mutta en oikeastaan ikinä jaksa tai saa aikaiseksi niin ohuita kerroksia. Nyt laitan täytettä siis vain yhteen väliin.

Kummatkin kakkukerrokset kostutetaan maito+vanilijasokeri-seoksella. Sen jälkeen Kinuskikissa ehdottaa lisättäväksi lakkoja tai marjasosetta, mutta tällä kertaa kaapista ei löytynyt sellaista, joten kaavin päälle purkin pohjalta vadelmahilloa sekä appelsiinimarmeladia. Mielenkiintoinen sekoitus.

Sitten valmistamaan väliin tulevaa kinuskitäytettä. Saman verran kermaa ja fariinisokeria kiehautetaan ja annetaan kiehua muutama minuutti. Sen jälkeen vein ne kuistille jäähtymään. Kinuskin pitää olla aivan kylmää, ennen kuin se vatkataan vaahdoksi.

Odotellessa vatkasin reilun desilitran kermaa vaahdoksi. Nämä vaahdot yhdistetään ja levitetään kakun väliin. Tässäkin kohtaa vähän huijasin, sillä ohjeen mukaan seos pitäisi vielä kiinteyttää tuorejuustolla ja joko liivatteella tai vanilijakreemi- tai vanilijakastikejauheella.

Tuorejuustoa tai vanilijakreemiä ei löytynyt, joten lisäsin kinuskiseokseen puolikkaan liivatteenlehden (jonka olin ensin liottanut kylmässä vedessä ja liottanut kuumaan mehutilkkaan). Jätin seoksen joksikin aikaa jääkaappiin hyytymään ja kaadoin kakun alaosan päälle. Se oli aivan juoksevaa, joten kun kippasin päälliosan kakusta seoksen päälle, se lähti valumaan pitkin kakun laitoja. Tässä tarvitaankin paljon kermaa peittämään vahingot.

Tai ehkä kinuskikastike auttaa. Kinuskia valmistettaessa keitetään yhtä paljon kermaa ja fariinisokeria hiljaisella lämmöllä niin kauan että kinuski on valmista (eli kinuskipisara hyytyy tiputettaessa kylmään veteen) tai kunnes keittäjä on aivan kypsynyt koko asiaan. Puolisen tuntia siinä menee joka tapauksessa. Lopuksi joukkoon sekoitetaan nokare voita antamaan kinuskille kiiltoa.

Valmis kinuski saa jäähtyä ja jähmettyä hetken, mutta ei liian kauaa, ja sitten se kaadetaan kakun päälle. Nyt se saa ihan luvan kanssa valua pitkin reunoja ja peittää kakun sisältä valuvan mössön. Mutta toisaalta, kinuski on liukasta, joten seuraavana päivänä, kun kakku koristellaan pursottamalla kermaa, kermavaahto valuu helposti lautaselle, eikä jää kauniisti jähmettymään kakun reunoille. Miksen muistanut ostaa sitä maustamatonta tuorejuustoa?

Mutta tosiaan tähän asti kakun voi tehdä valmiiksi jo edellisenä päivänä, jolloin ennen tarjoilua kakku vain koristellaan kermavaahdolla ja mahdollisesti joillain koristeilla, jos on kakkuja koristeleva ihminen.

Ja onneksi joka päivälle on armo uus. Kylmässä kakku jähmettyi hienosti ja sain pursotettua kermavaahdon suht kauniin näköisesti kakun päälle. Olen kovin tyytyväinen lopputulokseen.

Kinuskikakkuun verrattuna makkarakeitto on leikintekoa: Otetaan rautapata. Sulatetaan sen pohjalle aimo kokkare voita. Kuullotetaan voissa ensin mustapippuria ja sitten silputtua sipulia. Niiden päälle kaadetaan pilkottua selleriä, palsternakkaa ja porkkanaa. Päälle kaadetaan litra–puolitoista vettä ja kaksi kasvisliemikuutiota. Kun keitto on kiehunut jonkin aikaa, lisätään perunakuutiot.

Sillä aikaa kun juurekset kypsyvät, pilkotaan pätkä lenkkimakkaraa viipaleiksi ja ruskistetaan viipaleet pannulla. Makkarat lisätään keittoon viimeisenä, sitä ennen osa keitosta on siirretty toiseen pataan tai kattilaan kasvissyöjiä varten. Kumpaankin pataan, sekä makkaralliseen että makkarattomaan silputaan aikamoinen määrä persiljaa. Näin keitto on valmis ja herkullinen.

Tämän kaikkien parhaimman makkarasopan ohjeen olen tallentanut kauan sitten Mysi Lahtisen keittokirjasta Syö hyvin ja elä lyhyesti.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s