Itämaista ja kotimaista

Tänään oli syömässä kolme sukupolvea, joten piti suunnitella jotain oikein hyvää. Kaikkein parasta on tietysti suklaa, ja suklaista parhain on (kotimainen) Fazerina. Kuin tilauksesta mainosti Makulehti instagramissa Meillä kotona -blogin Fazerina-kääretorttua. Pitihän sitä kokeilla. Päivänsankarin pyynnöstä tein myös aina herkullista kinuskikakkua – piristystä kakulle antoi appelsiinimarmeladikerros.

Kääretorttutaikinaan tuli 4 kananmunaa ja puolitoista desiä sokeria pehmeäksi vaahdoksi vatkattuna. Joukkoon lisäsin desilitran perunajauhoja, puoli desilitraa kaakaojauhetta ja teelusikallisen leivinjauhetta. Ei ollenkaan vehnäjauhoja!

Taikinan kaadoin leivinpaperilla päällystetylle uunipellille ja laitoin kypsymään vajaaksi 10 minuutiksi 225-asteiseen uuniin.

Kiiltävänä hohtavaa suklaakääretorttutaikinaa.

Kypsän torttulevyn kiepautin puhtaan leivinpaperin päälle, johon olin ripotellut sokeria (ohjeessa ehdotettiin myös raastettua appelsiinkinkuorta, mutta se jäi nyt väliin) ja annoin jäähtyä.

Sillä aikaa tein kuorrutteen. Paloittelin Fazerina-suklaalevyn pieneen kattilaan ja annoin suklaan sulaa kattilassa pienellä lämmöllä (ohjeessa sanottiin, että suklaan voi sulattaa myös mikrossa.

Pikkuisen pehmennyt Fazerina on suklaanautinnon huipentuma. Mutta tämän kaiken säästin kääretortun täytteeksi.

Vaahdotin kaksi desilitraa kermaa, sekoitin joukkoon purkillisen maustamatonta Philadelphia-tuorejuustoa ja sulatetun suklaan.

Ensin seos näytti tältä, mutta sekoitin vatkaimella ainekset tasaiseksi, vaaleanruskeaksi tahnaksi.

Tahnan levitin jäähtyneen levyn päälle ja käärin levyn varovasti rullalle. Pehmeä tahna pursui kääretortun päistä. Tässä kohtaa saimme lounasvieraita ja lounaskahveilla tarjosin vielä vähän lämmintä ja melko pehmeää Fazerina-kääretorttua. Se maistui kuulemma oikein hyvältä näin tuoreenakin.

Aivan tuore kääretorttu.

Kääretorttu piti koristella. Piti sulattaa puoli levyä Fazerina-suklaata ja rouhia toinen puoli koristeeksi. Mutta, yritin oikaista, enkä pessyt kattilaa näiden kahden suklaan sulatuksen välillä. Paha virhe. Jälkimmäisellä kerralla suklaa ei sulanutkaan, vaan paakkuuntui ja paloi pohjaan. [Ei kuvaa tästä vaiheesta.] Pesin kattilan huolellisesti ja sulatin siinä varovaisesti toisen puolen suklaalevyä. Nyt se suli kauniisti ja kaadoin sitä koristeeksi kääretortun päälle. Siitä tuli kaunis, vaikka itse sanonkin.

Koristeltu Fazerina-kääretorttu jäähtyi ja jähmettyi kuistilla sillä aikaa kun tein ruokaa.

Sitten oli vuorossa varsinainen ateria. Muistelin joskus tekemääni kaunista, itämaista kasvispannua, jonka päällä kypsyi kananmunia. Pienellä googlaamisella ruoka sai nimen Shakshuka, joka on miltei mahdoton muistaa tai lausua. Tarkastelin useita ohjeita, jotka olivat keskenään melko samanlaisia. Ryhdyin seuraamaan suunnilleen tämän sivun ohjetta.

Pilkoin pari valkosipulin kynttä ja ison sipulin, kuullotin niitä hetken öljyssä wokpannulla. Pilkoin päälle ison punaisen paprikan ja annoin kypsyä hetken.

Tämä on niin kauniin väristä ruokaa.

Kun ainekset olivat hautuneet pehmeiksi, lisäsin joukkoon pieneksi pilkotun ison tomaatin sekä purkillisen tomaattimurskaa (joissain ohjeissa kehotettiin käyttämään chili-maustettua murskaa, joissain paseerattua tomaattia) sekä purkillisen kikherneitä. Annoin kypsyä edelleen.

Nyt ruoka oli lähinnä punainen.

Ja vielä murskasin päälle paketillisen fetaa. Ja jätin odottamaan vieraiden tuloa.

Kun vieraat olivat paikalla, laitoin uunin lämpiämään 225-asteeseen ja kaadoin ruuan uuninkestävään vuokaan (pienemmälle porukalle ruuan voi tehdä myös valurautaisessa paistinpannussa, jolloin siitä tulee näyttävän näköinen). Kaivoin siihen lusikalla neljä koloa ja rikoin jokaiseen koloon kananmunan niin, että keltuainen pysyi ehjänä.

Laitoin vuuan uuniin kypsymään siksi aikaa, että kananmunat hyytyvät. Ohjeessa sanottiin sen kestävän 10 minuuttia, mutta se on kyllä puppua. Meni siinä pidempi aika. Ja itse asiassa, oli vaikea huomata, koska kananmunat hyytyivät.

Mutta kun emme enää jaksaneet odottaa, otin vuoan uunista ja tarjosin ruokailijoille. Lisäksi oli tarjolla focaccia-leipää. Ruuan päälle olisi pitänyt ripotella korianteria, mutta sitä ei löytynyt kaupasta. Ostin sen sijaan persiljaa, mutta unohdin ripotella silputun persiljan ruuan päälle. Mutta maistui se herkulliselta tällaisenakin.

Shakshuka on kuulemma myös erinomaista brunssiruokaa – tosin melko täyttävää.

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.